



東京・神楽坂のギャラリーAYUMI で開催中(11/14~19)の「藤澤伸介個展」に行ってきた。「走り出す色 笑い出す形」と題した展示だが、―切り紙とワイヤーアートで音を視る―と副題がついている。väri、形が「音」で繋がっているコンセプト。
Mitä todella tunnen katsellessani työtä on、Vaikka tekniikoita voidaan jossain määrin jäljitellä harjoituksella.、Järki ei pysty siihen.、Se tarkoittaa。Leikkaa vesiväreillä maalattua paperia、Kerrostele rohkeasti jo liimattujen päälle.。Vaikka se vain sanoin、Kukaan ei voi tehdä samaa (vaikutelmaa) (vaikka se ei ole vähäpätöinen asia)。
Miksi sitä ei voida tehdä?、Tämä johtuu siitä, että herra Fujisawan elämä (kaikki) menee päällekkäin sen kanssa.。- Pysähtyy leikkurin veitsen kärjen kohdalle.、mutka、leikata pois。Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin intuitiivisesti päättää, mihin se liitetään.、Se ei voi olla sattumaa。
Vaikka se olisi vain yksi johto、Ennen kokemusta kuvanveistäjänä、自分自身の身体的リアクションと一体になった素材の選択眼というものが、かたちと同時にある。そんなふうな感覚(五感)に素直になる(なれる)ことに作家の感性の柔らかさをわたしは感じる。藤澤さんの個展を見るたびに、毎回その素直さに衝撃を受ける。Ja、まだ多くの人に知られていないことをさらに惜しむ。
