Kategoria: Tarina

"Asiat kuten..." ovat vain、Hieman isomman kalafileen muotoinen、väri on melkein musta。kyllä、"Valas..." myydään Bosossa ja muissa paikoissa.、Se on lähellä sitä、Keskusta on hieman paksumpi。Ensi silmäyksellä se näyttää yksinkertaiselta höyrytetyltä leivältä.、Näytti siltä, ​​että sen voi helposti syödä pois。

Siellä on myös asioita, jotka näyttävät ohuiksi viipaloiduilta sieniltä.、Erottamaton etanoista、Heitä se salaa pois。Loppujen lopuksi tuo lounaslaatikko on puutarhan nurkassa.、En tiedä kuinka kauan se on ollut siellä (heitettynä pois?)、Puolet siitä on täynnä mutaa.。

Ei ole väliä kuinka suuri tehtävä se on,、(Tämän tehtävän antanut henkilö oli、tusinan lapsen kanssa、Ikäjä ja sukupuolia on sekoitus lastentarhasta yliopisto-opiskelijoihin.。En tiedä näiden lasten välistä suhdetta.。(He ovat kaikki lapsia, joita en tiedä.) En halua kuolla vatsakipuun.、Oli väistämätöntä, että heitin sen salaa pois.。Daiichi、Tehtävä on syödä "valas..."、Se ei ole sieni。

Tämä unelma jatkuu huomenna。Näyttää siltä, ​​että siitä tulee pitkä、Anteeksi。

 

*Tämä on fiktiivinen tarina.。

Poistu luokkahuoneesta kerran、Olen taas palannut。

Ihan kuin ei olisi ollut erityistä syytä lopettaa.、En palannut mistään selvästä syystä.。Jos minun pitäisi sanoa niin,、Koska joku luokaltani kutsui minut takaisin (uudelleenkutsu?)、Se ei ole syy, eihän?。

Kävin luokkahuoneessa 10 vuotta.。Lähes ei poissaoloja。Piirsin myös aika ison kuvan.。Mutta、En osallistunut siihen mihinkään kilpailuun.。Opettaja ei myöskään käskenyt minua erityisesti näyttämään sitä.。Henkilökohtaisesti halusin tuoda siitä hieman esille, mutta、ei ollut proaktiivinen。kotiin、Ei sillä, että olisin ollut siihen tyytymätön.。Mutta、Jotenkin、Aivan kuin ilma tulee hitaasti ulos ilmapallosta、Yhtäkkiä minusta tuntui, etten voi enää hyvin.。

Minulla on fyysistä voimaa。hyvin、hyvin。Jopa luokkahuoneen lopettamisen jälkeen minulla oli edelleen halu piirtää.、Tässä se on、Jos et sano jotain sellaista, kilpailua ei ole.。10Onko se vuotuinen inertia?。

Minun täytyy piirtää kuva、tulee ajatus mieleen。Kun piirrän、Kädet täynnä käsittelyä käsillä。En voi ajatella sitä.。sisään、Kun idea tulee mieleeni, haluan piirtää sen.。Kun aloitan piirtämisen、Missä et voi tehdä sitä、Huomaat melko nopeasti, mikä on vialla.、Jopa itseäni。Mutta、En tiedä mitä tehdä。En voi jättää sitä rauhaan.、Kutsutaanko sitä persoonallisuudeksi?。

En siksi palannut.。Jotenkin。Mutta、Aion osallistua kilpailuun ensi kerralla.。Minulla ei ole halua tulla valituksi tai voittaa palkintoa.、Luulen, että yritän hieman kovemmin。Mutta、Jos minut valitaan, saatan yllättäen haluta jotain korkeampaa.、Hahaha。

※実在の個人とは何の関係もありません。架空のお話です。

この年齢になって絵を描いていると、「良い趣味を持って幸せですね」という人と「今更お金の無駄遣いでは？」直接にではないが、そんな心持ちでいう人がいる。varmasti。俺も心のどこかでそんな風に考えることもあるんだよね。

俺もいい歳だし、この先十年も描けるかどうかさえ分からないうえ、描いたからどうだってこともないのははっきりしている。子ども達も口には出さないが、俺の絵の具代で女房に美味しいものでも食わしてくれればまだマシな金の使い方だ、ぐらいに思っているらしい。爺はもうボケ始めて晩酌と絵のことしか頭にないと思っているのだろうが、子どもの考えなんかとっくの昔にお見通しさ。Mutta、あえて喧嘩なんかしない。寂しいもん。

この歳になって、絵も少しは勉強したくなった。考えてみたら、ただ感覚と好き嫌いだけで絵を見たり描いたりしてきただけだから、解らない絵は永久に解らないし、嫌いな絵はただ嫌いだってだけで避けてしまう。でもそれじゃあ、これまでやってきた経験が勿体無いというか、完成しないような気がしてきたんだ。vähintään、好き嫌いだけで言っちゃいけない絵というものもはあるんじゃないかとは思う。漠然とはしているが、あるグレードというか、走高跳びのバーに似た非情なものがさ。それを見たいよね。

世界は広い。自分の子を芸術家にしようと90過ぎて子どもを作る奴もいれば、90過ぎて美術大学に入学する奴もいる。しかも主席で卒業、大学に残って指導する立場になるなんて…。普通じゃないって言えば普通じゃないが、「絵の世界」ってそんなもんかも知れないよ。俺もその世界の、どこでもいいからそこに自分の墓を建てたいな。

心のどこかでそんな風に考えることもあるんだよね。